maanantai 14. elokuuta 2017

PARASTA SLOVENIASSA


Ljubljana - hienoja vanhoja rakennuksia, kukkulan päällä oleva linna ja kävelykatuja. Löysimme meidän porukalle (minä, Jonathan, Jonathanin sisko ja hänen poikaystävänsä) edullisen Airbnb-asunnon lomamme ajaksi. Kämppä sijaitsi yllä olevassa kuvassa näkyvällä kadulla vanhassa rakennuksessa, jonka seinät olivat tarpeeksi paksut suojaamaan tukahduttavalta helteeltä. Ljubljanan keskusta oli päiväsaikaan tupaten täynnä turisteja, mutta illalla ja yöllä tunnelma oli rauhallisempi, ja lämpötilakin oli laskenut siedettäviin lukemiin. Turisteille suunnattujen nähtävyyskierrosten sijaan tutustuimme esimerkiksi Metelkovaan - urbaaniin kulttuuri- ja bilekortteliin, jonne jokainen on tervetullut.



☽ Piran - merenrantakaupunki, joka on tunnelmaltaan vähän italialaistyyppinen. Piran on turistikohde, joten hotelleita, ravintoloita ja turistikauppoja on paljon, mutta kuitenkin siedettävissä määrin. Piranissa ollessamme helle oli tappava, joten meressä uiminen oli ehdottomasti päivän kohokohta.



☽ Bohinj-järvi - vesi oli matkamme kantava teema. Kävimme uimassa turkoosin kirkasvetisessä Bohinj-järvessä juuri ennen kuin raivoisa ukkosmyrsky alkoi. Luultavasti vielä jännittävämpi uintireissu oli tosin eräänä toisena iltana, kun kuunvalossa pysähdyimme kotimatkalla pulahtamaan erääseen pienempään järveen.



☽ Škocjanin luolat - luolasto on Unescon maailmanperintökohde. Kierroksen alussa paikka vaikutti ihan "tavalliselta" tippukiviluolastolta, mutta loppua kohden paikka muuttui aina vain jännittävämmäksi. Minecraftkin kalpenee salaperäisten luolien rinnalla. Paikka täytyy itse kokea; varsinkin, koska sisällä ei saanut ottaa valokuvia - mikä oli omiaan lisäämään ainutlaatuista tunnelmaa.



☽ Viinitilaan tutustuminen - vietimme iltapäivän Slovenian maaseudulla ja pääsimme näkemään, millaista on elämä slovenialaisella perheviinitilalla. Tilan omistajat olivat sydämellisiä ja näyttivät meille niin viljelykset kuin viinikellarinkin. Keskustelimme heidän kanssaan tuntikausia viinejä maistellen. Viinipullojakin parempi tuliainen tuolta retkeltä oli tunne siitä, että tutustuimme johonkin oikeaan: oikeisiin slovenialaisiin ihmisiin, heidän elämäänsä, elinkeinoonsa, mielipiteisiinsä ja maailmankuvaansa. Uusiin ihmisiin tutustuminen on minulle arvokkaampi kokemus kuin yksikään opastettu turistikierros.


Larissa

sunnuntai 6. elokuuta 2017

MITÄ VUORET OPETTIVAT MINULLE


21.07.2017

Vuorista on huomaamattani tullut minulle tuttuja ja turvallisia. Kun katsoo silmänkantamattomiin jatkuvia vuoria, ymmärtää sen, kuinka pieni sitä itse onkaan. Saatan murehtia pieniä arkipäiväisyyksiä, mutta tällä maapallolla olen vain pieni yksityiskohta, yksi miljardeista. 


Nuo vuoret olivat paikoillaan jo kauan ennen kuin kukaan oli nimennyt niitä. Ja nuo vuoret tulevat olemaan paikoillaan vaikka yhtäkään ihmistä ei enää olisi jäljellä niitä katselemassa tai kiipeämässä niiden rinteitä. Ihminen kuvittelee olevansa kaikkivoipa, ja jollain tasolla olemmekin varmaan ylittäneet omat odotuksemme. Silti mekin olemme loppujen lopuksi osa jotakin suurempaa ja monimutkaisempaa. 


Ehkäpä ihminen pelästyy luonnon edessä omaa pienuuttaan. Sitä, että nuo vuoret eivät välitä siitä, miksi me ne nimeämme tai monta lehmää niiden rinteillä laiduntaa. Pelkäämme, että kaikki se, mikä meille on niin merkityksellistä - haaveemme, koulutuksemme, omaisuutemme, ihmissuhteemme - on oikeastaan aivan merkityksetöntä. Siksi uhoamme, ja haluamme olla kaikista tärkeimpiä ja voimakkaimpia. Haluamme hallita kaikkea, hallita luontoa ja samalla unohdamme omat juuremme. 


Meidän ei pitäisi pelätä niin, että meistä tulee ahneita. On oikeastaan hieno ja helpottava asia olla osa jotakin suurempaa. On helpottava huomata, ettei jokaisella arkipäivän murheellamme olekaan niin paljon merkitystä. Ja toisaalta voimme huokaista helpotuksesta. Meidän ei tarvitsekaan paniikinomaisesti tähdätä aina johonkin suurempaan tehdäksemme elämästämme merkityksellisempää. Voimme pysähtyä ja katsella ympärillemme. Kaikessa kiireessä emme edes huomanneet kaikkia niitä asioita, joista voisimme jo olla onnellisia ja kiitollisia. 


Vuoret eivät keskity tuleviin palkkapäiviin tai syntymäpäiviin. Mutta vuoret nyt ovatkin vain pinnanmuotoja; rinteitä, kiviä ja lumihuippuja. Ja silti niiltäkin voi oppia jotain. 

Larissa

keskiviikko 2. elokuuta 2017

OLEN ENEMMÄN KUIN ULKONÄKÖNI


Tänä kesänä olen uskaltanut vähän enemmän kuin aiempina kesinä.

Olen ollut ilman meikkiä melkein joka päivä. Kun kesäkuussa päätin luopua puuterista, kuvittelin, että edessä olisi pitkä ja kivinen tie. Toisin kävi; ilman tuota tekstiä en edes muistaisi, kuinka suurelta päätökseltä se silloin tuntui. Nykyään saatan laittaa vähän luomiväriä ja muotoilla kulmia, mutta varsin monena päivänä olen pyyhältänyt ovesta ulos tekemättä kasvoilleni oikein mitään. Ja ei, ihoni kunto ei ole (vielä) kovinkaan paljon parantunut. Tärkein muutos on kuitenkin tapahtunut pääni sisällä. Nykyään näytän mielestäni ihan mukiinmenevältä myös ilman meikkiä.

Lisäksi olen uskaltanut laittaa maksihameen päälle, vaikka helman alta vilahtaisivatkin nilkat, joita ei ole sheivattu lähes viikkoon. On jotenkin uskomattoman vapauttavaa uskaltaa olla välittämättä siitä, että joku saattaakin nähdä säärikarvani. Olen ajatellut sen näin: Ensinnäkään kellekään ei varmastikaan tule yllätyksenä se, että minullakin kasvaa säärikarvoja (melkein kaikilla aikuisilla ihmisillähän kasvaa). Toiseksi: jos minä näkisin jonkun toisen naisen säärikarvat, en järkyttyisi tai ajattelisi tämän olevan ällöttävä tai epähygieeninen. Kolmanneksi: kyllästyin siihen, että joka päivä pitää suihkussa sheivata sääret verille. En nimittäin tehnyt sitä ollenkaan itseäni varten. 

Niin, olen uskaltanut. Uskaltaminen sanana saattaa hämmentää, ja ymmärrän sen. Ihoni meikillä peittäminen ja lyhyidenkin säärikarvojen pois ajaminen ovat kuitenkin olleet tähän asti asioita, joita olen tehnyt siksi, että minun "täytyy". En siksi, koska itse haluaisin. Nyt mietittyäni tuntuu kuitenkin tosi tyhmältä pakottaa itseään tekemään jotain vain siksi, että muut hyväksyisivät ulkonäköni, ja sitä kautta minut. Olen nimittäin tajunnut jotain aikamoisen tärkeää. Nimittäin:

Minä olen enemmän kuin pelkkä ulkonäköni.

Se, miltä näytän, on vain yksi osa minusta. Ulkonäköni lisäksi minussa on paljon muita, tärkeämpiä asioita. Kivoja, kiinnostavia ja hassuja asioita. Opin nopeasti uusia kieliä, jos haluan. En tykkää urheilusta, mutta tykkään liikkua luonnossa. Muistan helposti uusien ihmisten nimet, ja yritän olla mahdollisimman kiltti muille ihmisille. Itken tosi helposti, ja nauran pisimpään tyhmille vitseille. Lapsena soitin viulua ja luin kirjoja.

Ja juuri tuollaiset asiat tekevät minusta Larissan. Ei se, miltä näytän.  

Larissa