keskiviikko 17. heinäkuuta 2013

esperanto

Teen nyt vihdoin ja viimein postauksen aiheesta, joka on iso osa mun elämää, eli mun toisesta äidinkielestä esperantosta.

Ensimmäinen ja oleellisin kysymys joka tässä vaiheessa herää, on se, että mikä ihmeen esperanto.
Perusjutut ja vähän enemmänkin voi tietysti lukea Wikipediasta, mutta lyhyesti mun omin sanoin selitettynä: Esperanton kehitti Zamenhof -niminen puolanjuutalainen 1800-luvun lopulla, tarkoituksena luoda helposti opeteltava kieli, jolla kaikki maailman ihmiset voisi kommunikoida keskenään (englanti ei siis tuohon aikaan ollut ollenkaan niin yleinen kuin mitä nykyään). 1900-luvun alkupuoliskon poliittisten tilanteiden takia suunnitelma ei mennyt ihan niin kuin alunperin oli tarkoitus, mutta maailmassa on kuitenkin edelleen monia ihmisiä, jotka puhuu esperantoa. Esperantoksi on julkaistu musiikkia ja kirjallisuutta ja vuosittain tuhannet ihmiset tapaa toisiaan erilaisissa esperantotapahtumissa.  Esperanto on puolueeton, uskonnollisesti ja poliittisesti sitoutumaton, helposti opeteltava kieli(Itse en luonnollisestikaan oo sitä koskaan joutunut opettelemalla opettelemaan.) Kielioppisäännöt on helpot ja sanasto muistuttaa esimerkiksi englannin tai ranskan sanastoa. Suomessa esperanto ei ole niin tunnettu juttu kuin joissain muissa maissa, ja ylipäätään suhteellisen harvat ihmiset koko maailmassa puhuu sitä äidinkielenään.

Meidän perheessä tää juttu toimii sillä lailla, että äiti on puhunut meille lapsille suomea ja iskä esperantoa. Iskä on luonnollisestikin ihan suomalainen, koska esperanto ei ole minkään maan oma kieli vaan maailmanlaajuinen, kuten tossa aiemmin jo selvitinkin. Totta kai suomi on ainakin mulla se vahvempi kieli, koska esperantoa tulee käytettyä vain kotona ja esperantoa puhuvien kavereiden kanssa netissä jutellessa. Kuitenkin esimerkiksi kaks vuotta sitten keväällä kun olin mun kaverilla kylässä Roomassa ja puhuin vajaan viikon pelkkää esperantoa, huomasin että aloin ajattelemaankin esperantoksi ja kotiin palatessa tuntui absurdilta puhua suomea. Pienempänä en tykännyt erityisemmin mainostaa koko esperantoasiaa, koska sen ikäisenä pelkäsin oudoksi friikiksi leimautumista. Kyllähän tää edelleen on aika extremejuttu, mutta hyvällä tavalla.

Mitä hyötyä tästä on mulle henkilökohtaisesti ollut? No, ensimmäisenä tulee mieleen mun italialainen ystäväni Laura, jonka oon tuntenut 3-vuotiaasta asti ja jonka kanssa keskustellaan kummankin toisella äidinkielellä eli esperantolla. Toisekseen esperanton puitteissa ollaan matkustettu perheen kanssa ympäri Eurooppaa erilaisissa tapahtumissa, oon saanut tilaisuuden tutustua erimaalaisiin ihmisiin ja mun maailmankuva on varmasti laajempi kuin mitä se olisi ilman esperantoa. Jos joskus saan itse lapsia, aion mitä luultavimmin puhua esperantoa eteenpäin - itse en tässä ole erityisemmin ainakaan menettänyt mitään. Päin vastoin.
011234
Syy miksi postaan tästä just nyt on se, että ollaan huomenna lähdössä Islantiin esperanto-kongressiin. Musta ei varmaan kuulu kamalasti täällä blogin puolella mitään nyt hetkeen, mutta palailen sitten Islannin-kuvien kanssa. Kivaa heinäkuun jatkoa kaikille :-) 

Larissa

10 kommenttia:

  1. Ohoh, vähän siisti juttu :-D En tiennyt että sulla on tämmönen "taito" :-) Ois kiva itsekin osata jotain erikoisempaa kieltä!

    VastaaPoista
  2. Oikeesti pidä kivaa siel Islannissa, mä oottelen sua tääl kateudesta vihreenä ja sit nähdään pian koska ikävä ♥

    ♥ Sini

    VastaaPoista
  3. siistiä!!! kivaa reissua, nautihan ♥

    VastaaPoista
  4. wou vähän mageeta! jos mä nyt innostuisin opettelemaan tota kieltä, niin mistä voisin sitä opetella? c:

    http://eksynytsankari.blogspot.fi

    VastaaPoista
  5. oh, mä en oo ikinä kuullut tästä, woow, tää postaus on huippu! <3

    VastaaPoista

Kiitos ajatuksistasi ♥