sunnuntai 6. elokuuta 2017

MITÄ VUORET OPETTIVAT MINULLE


21.07.2017

Vuorista on huomaamattani tullut minulle tuttuja ja turvallisia. Kun katsoo silmänkantamattomiin jatkuvia vuoria, ymmärtää sen, kuinka pieni sitä itse onkaan. Saatan murehtia pieniä arkipäiväisyyksiä, mutta tällä maapallolla olen vain pieni yksityiskohta, yksi miljardeista. 


Nuo vuoret olivat paikoillaan jo kauan ennen kuin kukaan oli nimennyt niitä. Ja nuo vuoret tulevat olemaan paikoillaan vaikka yhtäkään ihmistä ei enää olisi jäljellä niitä katselemassa tai kiipeämässä niiden rinteitä. Ihminen kuvittelee olevansa kaikkivoipa, ja jollain tasolla olemmekin varmaan ylittäneet omat odotuksemme. Silti mekin olemme loppujen lopuksi osa jotakin suurempaa ja monimutkaisempaa. 


Ehkäpä ihminen pelästyy luonnon edessä omaa pienuuttaan. Sitä, että nuo vuoret eivät välitä siitä, miksi me ne nimeämme tai monta lehmää niiden rinteillä laiduntaa. Pelkäämme, että kaikki se, mikä meille on niin merkityksellistä - haaveemme, koulutuksemme, omaisuutemme, ihmissuhteemme - on oikeastaan aivan merkityksetöntä. Siksi uhoamme, ja haluamme olla kaikista tärkeimpiä ja voimakkaimpia. Haluamme hallita kaikkea, hallita luontoa ja samalla unohdamme omat juuremme. 


Meidän ei pitäisi pelätä niin, että meistä tulee ahneita. On oikeastaan hieno ja helpottava asia olla osa jotakin suurempaa. On helpottava huomata, ettei jokaisella arkipäivän murheellamme olekaan niin paljon merkitystä. Ja toisaalta voimme huokaista helpotuksesta. Meidän ei tarvitsekaan paniikinomaisesti tähdätä aina johonkin suurempaan tehdäksemme elämästämme merkityksellisempää. Voimme pysähtyä ja katsella ympärillemme. Kaikessa kiireessä emme edes huomanneet kaikkia niitä asioita, joista voisimme jo olla onnellisia ja kiitollisia. 


Vuoret eivät keskity tuleviin palkkapäiviin tai syntymäpäiviin. Mutta vuoret nyt ovatkin vain pinnanmuotoja; rinteitä, kiviä ja lumihuippuja. Ja silti niiltäkin voi oppia jotain. 

Larissa

10 kommenttia:

  1. Hienosti kirjoitettu teksti! Omasta mielestäni ainakin on toisinaan helpottavaa huomata kuinka merkityksetön onkaan ajan loputtomassa virrassa. Lisäksi vuoret ovat niin kauniita :)

    Sara V

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos paljon! Mua vähän jännitti ajastaa tää postaus kun mietin, että meneekö mun pohdinnat vähän turhan syvällisiksi tai jääkö ne vähän epämääräisiksi :-D Eli kiitos että kommentoit!

      Poista
  2. Tämä meni suoraan sydämeeni, kiitos <3

    VastaaPoista
  3. Vau mikä postaus<3 tän jälkeen ei meinaa löytyä enää sanoja!

    VastaaPoista
  4. Jotenkin todella kaunis teksti! <3 Sä vaan osaat kirjoittaa niin upeasti :) Ja vuoret ovat niin kauniita, mäkin haluaisin päästä ihailemaan niitä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Niina, saat aina mut hymyilemään kommenteillasi! <3

      Poista
  5. Vastaukset
    1. kiitos sulle, ihanaa että tykkäsit! <3

      Poista

Kiitos ajatuksistasi ♥